Mitä jäi käteen?

Okei, myönnetään. Blogin otsikko on hieman harhaanjohtava. Opiskelen kyllä humanistista alaa ja Taitonetti on IT-alan yritys, mutta en ole koko kesän aikana tehnyt minkäänlaista IT-työtä (ellei sitten hiirien laskemista inventaarion merkeissä tai kaiuttimien lataamista lasketa). Minun työtehtäväni ovat koostuneet myynnistä, promoamisesta, sosiaalisen median päivittämisestä (joko olet huomannut Taitonetin Instagram-profiilin?), blogin kirjoittamisesta ja hanttihommista. Miten kesä Taitonetin parissa sitten meni?

Aloitin työt Taitonetillä toukokuun viimeisellä viikolla, ja kesä on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Säät ovat onneksi suosineet, ja olemme voineet olla torilla paljon. Torilla työskenneltyäni näen sen uusin silmin. Olen asunut Oulussa lähes koko ikäni, ja olen tottunut siihen, että nykyään torilla käydään vain hakemassa jäätelöt ja joskus istuskelemassa. Monet kojut ovat vuodesta toiseen samoja (tai ainakin niin voisi luulla valikoiman perusteella), joten niiden ihmettely ei ole jaksanut innostaa vuosikausiin. Siksi olinkin yllättynyt torilla löytyvästä elämän määrästä. Kyllähän sieltä löytyi vaihtelua!

Vierailevia tähtiä on ollut paljon. Torilla on näkynyt niin lävistyksiä tehtaileva bussi, Vasemmistoliiton teltta, Nepalista tuotuja hamppuhattuja kuin erilaisia käsityöyrityksiäkin. Heinäkuussa järjestettiin ranskalais-italialaiset markkinat, jossa sai maistella erilaisia herkkuja ja nähdä eri maista tuotuja tuotteita. Torin laidalla olevat kirppispöydät olivat varsinkin heinäkuussa lähes poikkeuksetta kaikki varattuja, ja aamuisin näki lähialueiden perunanmyyjiä pakuineen. Lähikojujen pitäjien kanssa vaihdettiin usein kuulumisia.

Tietysti torilta löytyi ne vanhatkin tutut - koruja, vaatteita ja muikkuja oli jälleen saatavilla. Puhumattakaan jäätelöstä ja mansikoista. Näiden perinteisten torimyyjien vieressä Taitonetin koju tuntui erottuvan joukosta. Aika harvoinhan sitä näkee kaiuttimia myytävän toreilla, tai tasapainoskoottereita ajelemassa. Monet tulivatkin ihmettelemään laitteitamme.

Toki kesään mahtui niitä sadepäiviäkin. Silloin mentiin joko Zeppeliiniin myymään, jakamaan mainoksia sadetta odotellessa, tekemään inventaariota, purkamaan kuormaa, kirjoittamaan blogia tai tekemään muita hanttihommia. Kyllä tekevälle töitä löytyy, kuten sanotaan. Joskus sadepäivä johti siihen, että töistä lähdettiin paljon normaalia aikaisemmin. Normaalia lyhyemmät työpäivät olivat mukavaa vaihtelua.

Kaiken kaikkiaan kesä meni oikein mukavasti, ja sitäkin nopeammin. Minun osaltani kesän työt ovat jo ohi, ja käteen jäi monia uusia kokemuksia. Aurinkoista loppukesää kaikille!

Tasapainoskootteri - uhka vai mahdollisuus?

Erilaiset tasapainoskootterit ovat olleet markkinoilla jo kauan. Segwayn valmistama ensimmäinen tasapainoskootteri lanseerattiin jo vuonna 2001, ja seuraavana vuonna Segwayt olivat jo yleisön saatavilla. 15 vuotta on kulunut, ja tasapainoskoottereita alkaa olla enemmän. Segwayn lisäksi monet muut ovat alkaneet valmistaa tasapainoskoottereita, mutta segwayta käytetään edelleen yleisnimenä kaikille tasapainoskoottereille samaan tapaan kuin Buranalla viitataan yleisesti ibuprofeiiniin.

Tasapainoskootterit ovat yleistyneet ensin maailmalla, ja hiljattain myös Suomessa. Vuoden vaihteessa tehtiin lakiuudistus, jossa tasapainoskootterit sallittiin liikenteeseen. Ennen laitteilla sai ajaa vain yksityisalueilla, mutta nykyään myös kevyen liikenteen väylillä. Laki käsittää tasapainoskootterilla ajajan joko jalankulkijaksi tai pyöräilijäksi. Jos tasapainoskootterilla ajaa kävelyvauhtia, rinnastetaan ajaja jalankulkijaan. Jos laitteella puolestaan ajaa lujempaa, laki näkee kuskin pyöräilijänä. Kypärän käyttöä suositellaan, mutta se ei ole pakollista. Päihtyneenä ei saa ajaa.

Lakiuudistuksen ja kevään myötä erilaisia tasapainoskoottereita ja -lautoja näkyy katukuvassa koko ajan enemmän. Tasapainoskoottereiden tullessa yhä näkyvämmäksi osaksi elämää ovat monet heränneet ajattelemaan laitteiden tarpeellisuutta. Osa suhtautuu uuden teknologian tuloon myönteisesti, osa taas kielteisesti. Uudet asiat ovat aina joko kiehtoneet tai arveluttaneet ihmisiä, joten reaktiot ovat odotusten mukaisia. Ihmiset tuovat mielipiteensä esille niin keskustelupalstoilla kuin suoraan kuskeille kommentoimalla. Pitäisikö tasapainoskootterit nähdä uhkana vai mahdollisuutena?

Tasapainoskoottereiden turvallisuus on epäilijöiden ykköshuoli. Huoleen liittyy turvallisuus niin liikenteessä kuin kotonakin. Toukokuussa uutisoitiin, että tasapainoskootteri aiheutti tulipalon Vantaalla. Omakotitalo paloi maan tasalle, ja palon syynä pidettiin tasapainoskootterin laturia. Poliisi kehoitti ihmisiä huomioimaan paloturvallisuuden laitteita ostaessa ja käytettäessä. Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) puolestaan on kuulemma aloittanut laitteen tutkimisen jo huhtikuussa. Vantaan lisäksi tasapainoskoottereiden aiheuttamia tulipaloja on raportoitu ainakin Tanskassa ja Britanniassa. Tasapainoskootterit tulevat usein Kiinasta, ja siksi etenkin akkujen ja latureiden laatuun tulisi kiinnittää huomiota.

Paloturvallisuutta kenties yleisempi huoli liittyy laitteen turvallisuuteen liikenteessä. Jokainen voi itse päättää, ottaako kotiinsa mahdollisesti paloherkkiä laitteita, mutta ei sitä, ketä hänen kanssaan on liikenteessä. Tasapainoskoottereilla liikkuminen näyttää arkijärjen vastaiselta, joten ei ole ihmekään, jos kanssaliikkujia epäilyttää. Trafin (Liikenteen turvallisuusvirasto) johtava asiantuntija Jussi Pohjonen on kommentoinut, että onnettomuudet ovat toki mahdollisia. Tasapainoskootteri ei pidä lähes lainkaan ääntä, joten jalankulkijat eivät välttämättä osaa varoa laitetta. Enemmän Pohjosta kuitenkin huolettaa tasapainoilijoiden oma turvallisuus. Pohjosen mukaan laitteen turvallinen käyttö on tärkeää: laitetta on käytettävä omien taitojen mukaan, tilannenopeus ja havainnointi on muistettava eikä vaaratilanteita saa aiheuttaa. Vielä heinäkuussa viraston tietoon ei kuitenkaan ollut tullut yhtäkään onnettomuutta.

Turvallisuuden lisäksi epäilijät kuuluttavat liikunnan perään. Jo vuosien takaiset raportit kertovat, että lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän. Miten käy nuorten terveydelle, jos joka paikkaan aletaan mennä tasapainoskootterilla kävelyn sijasta? Tasapainoskootteri vaatii toki kehon hallintaa, mutta kävelyyn tai pyöräilyyn verrattuna terveysvaikutukset jäävät pieniksi. Tasapainoskootterin vaivaton käyttö johtaa kuitenkin myös kannattajien leiriin: laitteesta voi olla huomattavaa apua liikuntarajoitteisille.

Esimerkki tasapainoskootterista liikkumisen mahdollistajana löytyy Suomestakin. Helsingin Sanomat haastatteli MS-tautia sairastavaa Jaakko Kairamoa, jonka tauti todettiin vuonna 2002. Hänellä tauti näkyy lähinnä oikean jalan liikuntakyvyssä. Jalka on kömpelö, aiheuttaa kompastumisvaaraa ja pitkillä matkoilla lihaksista loppuu veto. Vaivan vuoksi Kairamo on viime vuosina käynyt vain paikoissa, joissa auton saa parkkeerattua suoraan oven viereen. Hän olisi saanut sähkömopon, mutta ei innostunut ajatuksesta. Sähkömopo on niin iso, että sen kanssa olisi riippuvainen rampeista ja taksikyydeistä. Lisäksi sähkömopoa on kritisoitu passivoivaksi, kun ihmisen oma liikkuminen vähenee entisestään.

Ratkaisu ongelmaan löytyi tasapainoskootterista, joka on varustettu istuimella. Sen avulla Kairamo pääsee liikkumaan lähes kaikkialle, minne muutkin ihmiset pääsevät kävellen. Sähkömopoon verrattuna laite on huomattavasti itsenäisempi. Tasapainoskootteri mahtuu hyvin omaan takakonttiin, ja kevyen laitteen voi nostaa liian suurten kynnysten yli. Laite vaatii myöskin kehonhallintaa, joten kunto ei pääse täysin rapistumaan. Kairamo kuvailee, että fyysisen liikkumiskyvyn lisäksi laite on tuonut valtavasti sosiaalisuutta. Tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan laitteen nähdessään, eikä Kairamon tarvitse enää kieltäytyä kavereiden kutsuista rajallisen liikkumiskykynsä vuoksi.

Kairamon tapaus osoittaa, että tasapainoskoottereilla voi olla myös terveyttä edistäviä vaikutuksia. Ihmiset, joiden liikkuminen on jollain tapaa rajoittunutta, voivat saada aivan uusia mahdollisuuksia tasapainoskootterin ansiosta. Voisin kuvitella, että myös monet vanhukset voisivat hyötyä laitteesta. Laitteen käyttö vaatii normaalin tasapainon, mutta sen ollessa kunnossa liikkuminen on vaivatonta.

Selvää on, että tasapainoskootterin käyttö on oltava hallinnassa, ennen kuin lähtee liikenteeseen. Onnettomuusriski kasvaa, jos laitetta ei osaa hallita. En kuitenkaan usko tasapainoskootterin olevan liikenteessä sen vaarallisempi kuin pyöräkään, kun käytön on oppinut. Monet kauhistelevat, että laitteella voi kaatua, mutta todellisuudessa se on aika vaikeaa. Laite pysyy pystyssä itsestään, kun kuskin painopiste on keskellä. Laitteen tasapainoanturit kyllä tunnistavat kuskin painon vaihtelut ja maaston kaltevuuden, ja korjaavat liian äkkinäisiä liikkeitä. Jos esimerkiksi nojaa liian voimakkaasti eteenpäin, laitteen tanko alkaa pistämään vastaan ja hidastamaan vauhtia automaattisesti. Taaksepäin kaatuminen taas ei tule oikein keneltäkään luonnostaan - vai milloin olet itse viimeksi kaatunut selällesi?

Kuten kaikessa, myös tasapainoskootterissa keskitie on kultaa. Kukaan ei tietenkään halua, että nuoret korvaavat kaiken liikkumisen erilaisilla motorisoiduilla laitteilla. En kuitenkaan usko, että näin olisi pian käymässä. Tasapainoskootterit maksavat edelleen vähintään 500 euroa, joten vanhemmat miettivät varmasti useamman kerran, ennen kuin hankkivat laitteen lapselleen. Tasapainolaudan puolestaan voi saada jo 200 eurolla, mutta sen käyttömukavuus on huomattavasti alhaisempi. Tasapainolaudalla ei pääse yhtä pitkiä matkoja, eikä se kestä tien epätasaisuutta yhtä hyvin. Lisäksi tasapainolaitteita ei saa kovin helposti lukittua, joten niitä ei voi jättää mihinkään ilman valvontaa. Tasapainoskootterit näyttäytyvätkin lähinnä lyhyen matkan kulkuvälineinä ja leluina - niillä on hauska temppuilla, mutta pidemmät matkat taitetaan edelleen pyörällä.

Olipa tasapainoskootterista mitä mieltä tahansa, ne tuskin ovat lähdössä mihinkään. Tasapainoskoottereista ei välttämättä tule jokamiehen kulkupeliä, mutta yli 15 vuoden markkinoilla olo osoittaa, ettei kyse ole myöskään ohimenevästä trendi-ilmiöstä. Tasapainoskoottereissa ja -laudoissa on sekä riskejä että hyötyjä. Laitteiden yleistyessä jokaisen on itse päätettävä, kummalla tavalla tahtoo asiaan suhtautua. Asiaa on hyvä punnita molemmilta puolilta. Riskit on toki pidettävä mielessä ja niitä on ennaltaehkäistävä, mutta itse valitsen positiivisen ajattelun. Maailma tuntuu paljon mukavammalta paikalta, kun valitsee nähdä mahdollisuuksia uhkien sijasta.



Lähteet:
http://www.segway.com/about/our-story
http://www.hs.fi/kotimaa/a1465614225295
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/396613-vaara-tiedossa-jo-aiemmin-tasapainoskootteri-paukahti-ja-omakotitalo-paloi-maan
http://www.hs.fi/tekniikka/a1463105535382
http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/lapsista-yli-puolet-liikkuu-liian-vahan/418657/

Ovatko yli-innokkaat myyjät pilanneet kaikkien maineen?

Kesätöitä on nyt takana kokonaiset 7 viikkoa. Tänä aikana on tullut pyörittyä aika paljon torilla, Zeppeliinissä ja kaupungissa ylipäätänsä. Ollaan oltu ständeilemässä, ajeltu segwaylla ja jaettu esitteitä. Etenkin ständillä ollessa esiin on noussut mielenkiintoinen piirre: osa ohikulkijoista on tavattoman arkaa sorttia.

Valppaana myyjänä pyrin pitämään silmällä lähistöllä liikkuvia ihmisiä. Siksi olenkin kiinnittänyt huomiota ihmisiin, jotka ehkä vaikuttavat kiinnostuneilta kauempana, mutta joihin ei saa katsekontaktia lähestyessä. Arka ohikulkija kyllä silmäilee kojua kun lähestyy sitä, mutta lähietäisyydelle päästessä katse käännetään määrätietoisesti päinvastaiseen suuntaan. Kun koju on turvallisesti ohitettu, ohikulkija voi taas vilkaista, mitä siellä kojulla olikaan myynnissä. 

Vaikuttaa siltä, että ohikulkija haluaa viimeiseen asti välttää kontaktia myyjän kanssa. Kyllähän sen ymmärtää - aina ei huvittaisi tervehtiä edes tuttuja, saati sitten tuntemattomia. Stereotypiassa jurosta, hiljaisesta suomalaisesta on joskus perää. En ole kuitenkaan valmis pistämään koko ilmiötä pelkän introverttiyden piikkiin. Epäilen, että ohikulkijoiden arkuus johtuu osaltaan huonoista kokemuksista yli-innokkaista myyjistä.

Kaikki ovat varmasti joskus kohdanneet myyjän, josta ei tunnu pääsevän millään eroon. Oli kyse sitten puhelinmyyjästä tai kauppakeskuksen ständimyyjästä, ei-kiitosta saa hokea sen kymmenen kertaa, ennen kuin tilanteesta pääsee pois. Ymmärrän kyllä, että aggressiivinen myyntitapa on varmasti tehokas. Mitä pidempään jatkaa yrittämistä, sitä todennäköisempää on, että asiakas antaa jossain vaiheessa periksi. Väsytystaktiikalla on kuitenkin myös huonot puolensa, kun osa asiakkaista alkaa jatkossa karttaa kyseistä myyntipistettä tai koko firmaa. Itse esimerkiksi pyrin nykyään kiertämään Fortumin myyntipisteet kaukaa, sillä tarpeeksi monta kertaa "ei kiitos, olen jo asiakas, olen jo osallistunut arvontaan, en ole muuttamassa, ei kiitos"-litania ei ole saanut myyjää lannistumaan. 

Jokainen firma tekee omat valintansa siinä, millaisia myyjiä he kouluttavat. Siksi onkin ihan oikeudenmukaista, että asiakas välttelee firmaa, jonka myyjä on toistuvasti saanut olon epämukavaksi. Samaten asiakas yleensä palaa sinne, missä on saanut hyvää palvelua. Kadulle jalkautuessa olen kuullut monien kehuvan, että asioivat aina Taitonetissä sen asiantuntevan palvelun vuoksi. Siksi onkin harmi, jos sitkeiden myyjien säikyttämät ihmiset eivät uskalla enää olla avoimia minkäänlaiselle myyntitilanteelle.

Asetelmahan on joka myyntitilanteessa sama - toinen haluaa myydä jotain, ja toinen joko haluaa tai ei halua ostaa. Myyjällä tulisikin olla pelisilmää sen suhteen, onko ohikulkija potentiaalinen asiakas vai ei. Asiakkaalle, joka vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta tuotteesta ja jonka kieltäytyminen on epävarmaa, myyntipuhetta voi jatkaa huomattavasti kauemmin kuin asiakkaalle, jota tuote ei selvästi kiinnosta. Suhtautumisen kyllä huomaa asiakkaasta varsin nopeasti. Toki itse kunkin pelisilmä voi joskus pettää, mutta pakkomyyminen ei ole asiakkaan tai edes firman etu pitkällä aikavälillä. 

Toivoisinkin, että ohikulkijat ja asiakkaat eivät menettäisi kaikkea toivoaan myyjiä kohtaan muutaman sitkeän tapauksen vuoksi. Myyjänä minusta on joskus mukava ihan vain katsoa silmiin ja tervehtiä, eikä kutsu tulla katsomaan ständiä tarkoita, että en aio päästää asiakasta pois, ennen kuin olen myynyt jotain. Jos ständillä ei vaikuta olevan mitään mielenkiintoista, ei sitä ole pakko pysähtyä katsomaan. Mutta jos huomaa jotain mielenkiintoista, toivon että pelko pakkomyynnistä ei estä tuotteeseen tutustumista.

Sadetta paossa

Viime viikolla pakenimme sadetta ja pystytimme pöytämme uuteen sijaintiin. Alla olevat mystiset kuvat on otettu kyseiseltä myyntipisteeltä. Arvaatko, mikä paikka on kyseessä?

Herättääkö muistikuvia? Vinkiksi sanottakoon, että Taitonetin myymälä sijaitsi pitkään samassa rakennuksessa.

Kyllä vain, Zeppeliinissähän sitä oltiin! Oli mukavaa vaihtelua olla välillä sisätiloissa. Vaikka emme saaneetkaan nauttia auringonpaisteesta, säästyimme kuitenkin repivältä tuulelta ja sateelta. Pari myrskyisää (joskaan ei sateista) päivää olemmekin jo viettäneet torin rannalla, ja tuuli on meinannut heitellä lippujamme mennen tullen. Kun yhtälöön lisätään vielä sade, on katolle pään päällä todellakin tarvetta.

Pakopäiviä viettäessämme monet tulivat harmittelemaan, ettei Taitonetin myymälä sijaitse enää Zeppeliinissä. Hyviä uutisia on kuitenkin luvassa: Taitonetin mahtava myyntikoju saapuu jälleen Zeppeliiniin perjantaina ja lauantaina! Tulkaahan jututstelemaan ja ihastelemaan meidän pinkkiä sienikaiutinta!

It's either segway or the highway

Heips! Osa oululaisista kaupungilla liikkujista onkin varmaan jo huomannut, että katukuvassa liikkuu jotain outoa.. Nimittän segway! Tiedoksi niille, joille käsite ei ole tuttu: segway on kaksipyöräinen, motorisoitu kulkuväline. Sitä ohjataan eteen ja taakse tasapainon avulla - kun nojaa eteenpäin, laite liikkuu eteenpäin ja kun nojaa taaksepäin, laite pysähtyy ja peruuttaa. Kääntyminen hoituu käsikahvoja liikuttamalla.

Pitää myöntää, että olin aluksi hieman skeptinen laitteen turvallisuudesta ja helppokäyttöisyydestä. Ensimmäistä kertaa kyytiin hypätessä jännitti vähän, mutta homman jujun hoksasi nopeasti. Muutaman parkkipaikkakierroksen jälkeen laitteen hallitsi jo ongelmitta, ja pian lähdinkin ensimmäistä kertaa torille laitteen kanssa.

Voisi luulla, että laitteen kanssa olisi vaikea tasapainotella, mutta laite on yllättävän vakaa ja rullaa tasaisesti. Edes mukulakiveys ei nujertanut segwayta. Vielä tähän mennessä en ole onnistunut kaatumaan laitteella, joten hyvin on mennyt. Hauskahan sillä on rullailla! Jos bongaat meidän laitteen liikenteessä, niin saa tulla jututtamaan.

Torilla tavataan!

Tänään päästiin vihdoinkin torille. Aamulla kului vielä aikaa käytännön asioiden hoitamiseen (Spotifyn business -liittymän hankinnassa oli kohtuuton määrä ongelmia), mutta lopulta saatiin pöytä pystyyn ja kaikki toimintakuntoon.

 

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli lähemmäs parikymmentä astetta. Myynnissä olevat sienikaiuttimet olivat todellinen huomion herättäjä - monet ohikulkijat pysähtyivät ihmettelemään, mitä oikein myymme. Ei niistä isoista Taitonetin lipuistakaan ollut varmasti haittaa.

Hyvän ilman ansiosta ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Asiakkaiden kanssa oli mukava rupatella, ja tietenkin kaiuttimien toimintaa piti demonstroida musiikkia soittamalla.

Ensimmäinen päivä sujui kaiken kaikkiaan rattoisasti. Mikäs siinä auringon paisteessa lämmitellessä, ihmisten kanssa jutellen ja musiikkia kuunnellen. Tämmöistä koko kesä, kiitos. Ilmojen salliessa ollaan torilla enemmän tai vähemmän elokuuhun saakka. Tulkaahan oululaiset moikkaamaan!

Kuvat: Markus Alanko

Tervetuloa!

Hei!

Olen Iia, 22-vuotias kirjallisuuden opiskelija Oulusta. Olen tänä kesänä töissä Taitonetillä. Taitonetti tunnetaan tietokoneiden myynnistä ja huollosta. Kun ajattelee stereotyyppistä kirjallisuuden opiskelijaa, eivät tietokoneet tule mieleen ensimmäisenä työllistymisvaihtoehtona. Miten siis päädyin tänne töihin?

Taitonetti päätti palkata innokkaan nuoren myymään ja edustamaan tuotteitaan. Näin työpaikan mahdollisuutena olla tekemisissä ihmisten kanssa ja kehittää markkinointitaitojani, joten hain ja sain paikan. Kesän aikana tulen pyörimään Oulun keskustassa erilaisten kampanjoiden merkeissä ja tietenkin myymässä tuotteita. Luvassa on varmasti hauska ja tapahtumarikas kesä, sillä ideoita riittää moneen suuntaan! Tämä blogikaan ei nimittäin kuulunut alkuperäiseen työnkuvaukseen, vaan homma ideoitiin ensimmäisen ruokatunnin aikana. Tarkoituksena on kirjoitella tänne kuulumisia ja kokemuksia kesän ajalta.

Tervetuloa mukaan seuraamaan, miten kesä sujuu Taitonetin leivissä!